Ajatuksia ammatillisesta tukihenkilötyöstä

Olen Lauri Vakkuri, 25- vuotias sosiaalityön kandivaiheen opiskelija Lapin yliopistosta. Aikaisempi koulutustaustani on lähihoitajan perustutkinto vuodelta 2013, jonka jälkeen työskentelinkin viitisen vuotta päiväkodissa. Tällä hetkellä toimin opiskelujeni ohessa MLL Lapin piirin ammatillisena tukihenkilönä.

Ammatillinen tukihenkilötyö on tavoitteellista ja yksilöllistä, lapsen/nuoren tarpeiden mukaan räätälöityä. Tukihenkilö toimii lapsen tai nuoren elämänhallinnan ja kasvun tukena. Työskentelyä raamittavat lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän, lapsen/nuoren ja hänen huoltajiensa kanssa sovitut tavoitteet, sekä laki ja ammattieettiset ohjeet. Palvelu perustuu varhaiseen tukemiseen ja matalaan kynnykseen eikä palvelun saaminen edellytä lastensuojelun asiakkuutta. Palvelua on mahdollisuus saada myös sovitusti iltaisin ja viikonloppuisin sekä ympärivuorokautisena. Asiakkaat ohjautuvat palvelun piiriin perheen asioista ja tuesta vastaavan ammattihenkilön kautta.

Keskeisenä sisältönä työssäni on siis tukeminen niin kasvussa kuin elämänhallinnassa. Tuki on yhdessä tuettavan kanssa toimimista jakamalla vastaan tulevat haasteet yhdessä ja niistä selviytymistä. Tukihenkilönä haasteiden tullessa vastaan voi tuki olla asiasta kertomista ja keskustelemista tai vaikka toimintamallin näyttämistä tuettavan jaksaminen sekä kehitystaso ja voimavarat huomioiden. Itselleni työssä on erittäin tärkeää, että lapsi sekä perhe tulevat aidosti kohdatuksi ja kuulluksi. Näin varmistun siitä, että työni lähtee lapsen tarpeista ja että emme myöskään ota liian isoja askelia kohti yhdessä asettamia tavoitteita.

Hyväksyntä, osallisuus ja onnistumisen kokemukset ovat näkemykseni mukaan keskeiset pilarit hyvään tukihenkilötyöhön, sillä niiden avulla varhaisen tukemisen malli onnistuu ja tuettavat pääsevät pikkuhiljaa kohti tavoitteittaan. Kuitenkin ammatillisesta näkökulmasta työotteeni pohjautuu ajatukseen voimaantumisesta ja valtaistumisesta. Voimaantuminen perustuu typistetysti ilmaistuna työssäni hyväksyntään ja onnistumisen kokemuksiin, sekä käytettävissä olevien toimintamallien opettamiseen ja valtaistuminen osallisuuden kehittymiseen suhteessa ympäröiviin yhteisöihin. Tietenkään nämä ei onnistu jo aikaisemmin mainitsemaani kuuntelemisen ja keskustelun taitoa. Ammatillista tukihenkilötyötä tekeville ja aiheesta kiinnostuneille lisätietoa työotteestani löytyy ’’Empowerment’’ hakusanalla, huomioitava on kuitenkin, että kyseisen käsitteen kirjo on suhteellisen laaja ja saattaa saada erilaisia painotuksia eri sosiaali- ja terveysalan töissä.

Ihmistenkohtaamisen ja tukemisen lisäksi parasta työssä on sen vapaaluonteisuus eli työaikoja on mahdollista sopia yhdessä perheiden kanssa, mikä mahdollistaa työn ja opiskelun saman aikaisuuden entistä paremmin. Tämän lisäksi työ myös tarjoaa ammattilaiselle erilaisia haasteita, joten mahdollisuus kehittyä ammattilaisena on erittäin laaja. Parasta palautetta itsestäni tukihenkilölle on, jos tuettava esim. oivaltaa, onnistuu tai ilostuu yhdessä tehdystä asiasta, kuten puistossa leikkimisestä, uimisesta, pyöräilystä tai talvella vaikka pulkkamäessä laskemisesta. Sitä tietää myös itse onnistuneensa silloin työssään.

Vaikka kyseessä on ammatillinen tukihenkilötyö, niin työn luonne on kuitenkin enemmän ihmisenä ihmiselle olemista eikä asetelma minusta ole koskaan ollut tietää asioista ammattilaisena jotenkin enemmän tai paremmin. Tietysti asioiden ymmärtäminen auttaa tekstissä edellä mainitsemani onnistumisessa ja eteen tulevien haasteiden käsittelemisessä ja siksi perustaakin pohjaa työlle.